Vielä muutama vuosikymmen sitten sana retriitti yhdistettiin Suomessa lähes yksinomaan kristilliseen hiljaisuuden perinteeseen. Retriittiin lähdettiin vetäytymään arjen kiireistä, hiljentymään, rukoilemaan ja kuuntelemaan omaa sisintä.
Tänä päivänä retriittien maailma näyttää hyvin erilaiselta. Tarjolla on kristillisiä hiljaisuuden retriittejä, joogaretriittejä, meditaatioretriittejä, luontoretriittejä, kirjoittamisretriittejä ja monenlaisia hyvinvointiin, itsetuntemukseen ja henkilökohtaiseen kasvuun keskittyviä retriittejä. Osa pohjautuu vuosisataisiin hengellisiin perinteisiin, osa yhdistelee erilaisia menetelmiä ja osa muistuttaa enemmän tavallista hyvinvointilomaa.
Retriitin käsite on laajentunut valtavasti. Samalla on syntynyt kysymyksiä: Mitä retriitti oikeastaan tarkoittaa? Voiko mitä tahansa hyvinvointiviikonloppua kutsua retriitiksi? Ja miten retriitistä kiinnostunut ihminen osaa löytää juuri itselleen sopivan vaihtoehdon?
Kristillisen hiljaisuuden liikkeen juuret
Vaikka vetäytymisen ja hiljentymisen perinteitä löytyy monista maailman uskonnoista ja kulttuureista, suomalaisen retriittitoiminnan historia liittyy erityisen vahvasti kristilliseen hiljaisuuden liikkeeseen.
Kristillisessä perinteessä vetäytymisen juuret ulottuvat varhaisiin erämaaisiin ja -äiteihin sekä luostarielämään. Hiljaisuus, rukous ja yksinkertainen elämä ovat vuosisatojen ajan tarjonneet mahdollisuuden syventää jumalasuhdetta ja etsiä elämän olennaisia kysymyksiä.
Suomeen nykyisen kaltainen retriittitoiminta alkoi juurtua 1970-luvulla. Vaikutteita saatiin erityisesti Ruotsin kirkosta, anglikaanisesta perinteestä ja Ranskan ekumeenisesta Taizé-yhteisöstä. Merkittäviä suomalaisen hiljaisuuden liikkeen vaikuttajia olivat muun muassa Seppo Häyrynen, Anna-Maija Raittila ja Marga Ahlqvist.
Ensimmäisiä hiljaisuuden päiviä järjestettiin seurakuntien piirissä 1970-luvun alussa. Vuonna 1974 toimintansa aloittanut Snoanin retriittikeskus Hangon Lappohjassa muodostui tärkeäksi retriittitoiminnan keskukseksi. Vähitellen retriitit levisivät eri puolille Suomea ja vakiintuivat osaksi seurakuntien hengellistä elämää.
Vuonna 1986 perustettiin Hiljaisuuden Ystävät ry, jonka keskeisenä tehtävänä oli edistää kristillistä hiljaisuuden viljelyä, retriittitoimintaa ja retriitinohjaajien koulutusta.
Tämän työn merkitystä suomalaiselle retriittikulttuurille on vaikea yliarvioida. Hiljaisuuden liike loi toiminnalle rakenteita, koulutti ohjaajia ja teki retriiteistä vähitellen tunnetun ja arvostetun osan suomalaista hengellistä elämää.
Retriittien maailma on muuttunut
Viime vuosikymmeninä retriittien kenttä on laajentunut huomattavasti kristillisen hiljaisuuden perinteen ulkopuolelle.
Jooga, mindfulness, meditaatio ja erilaiset keholliset harjoitukset ovat tulleet yhä useammalle tutuiksi. Samalla kiinnostus palautumiseen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja oman elämän pohdiskeluun on synnyttänyt uudenlaista retriittitarjontaa.
Nykyään retriitti voi rakentua esimerkiksi kirjoittamisen, taiteen, luonnossa liikkumisen tai joogaharjoitusten ympärille. Jotkut retriitit ammentavat buddhalaisista tai muista hengellisistä perinteistä, toiset ovat katsomuksellisesti sitoutumattomia. Myös kristillisten retriittien sisällä on monenlaisia painotuksia ja toteutustapoja.
Moninaisuus on rikastuttanut retriittikulttuuria ja tuonut vetäytymisen mahdollisuuden aivan uusien ihmisryhmien ulottuville.
Samalla kentästä on tullut aikaisempaa vaikeammin hahmotettava.
Kristilliseen hiljaisuuden retriittiin osallistuva ihminen saattaa odottaa yhteisiä rukoushetkiä, hiljaisuutta ja mahdollisuutta hengelliseen ohjaukseen. Joogaretriittiin osallistuva puolestaan voi etsiä kehollista harjoitusta, lepoa ja rauhoittumista. Kolmas saattaa lähteä retriittiin pohtimaan elämänsä suuntaa ilman minkäänlaista uskonnollista tai hengellistä viitekehystä.
Kaikki nämä odotukset voivat olla perusteltuja. Olennaista on, että osallistuja tietää, millaiseen retriittiin hän on ilmoittautumassa.
Voiko mitä tahansa kutsua retriitiksi?
Retriitti tulee englannin sanasta retreat, joka tarkoittaa vetäytymistä tai syrjään siirtymistä.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmässä retriitti on yhteisöllistä vetäytymistä hiljaisuuteen, rauhaan ja rukoukseen. Tämä kuvaa nimenomaan kristillistä hiljaisuuden retriittiä ja sen erityisluonnetta.
Kun tarkastellaan nykyistä retriittikenttää kokonaisuutena, yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää on kuitenkin vaikea löytää.
Onko retriitin oltava hiljainen? Pitääkö sen sisältää meditaatiota tai hengellisiä harjoituksia? Täytyykö sen kestää useita päiviä? Entä voiko retriittiin kuulua myös keskustelua, luovaa tekemistä tai yhteisiä kokemuksia?
Yksiselitteisiä vastauksia ei ole.
Ehkä retriitin olennaisin tunnusmerkki on kuitenkin tietoinen vetäytyminen tavallisesta arjesta jonkin itselle merkityksellisen äärelle.
Retriitissä luodaan tilaa pysähtymiselle, rauhoittumiselle, syventymiselle tai sisäiselle työskentelylle. Sen tarkoitus ja menetelmät voivat vaihdella, mutta osallistujalle tarjotaan mahdollisuus irrottautua tavanomaisesta elämänrytmistä.
Tämä herättää myös kysymyksen siitä, missä retriitin ja tavallisen kurssin, loman tai hyvinvointiviikonlopun välinen raja kulkee.
Jos viikonlopun ohjelma täyttyy jatkuvasta tekemisestä ja suorittamisesta, kuinka paljon siinä lopulta toteutuu retriitin alkuperäinen ajatus vetäytymisestä?
Kysymys ei ole yksittäisten retriittimuotojen arvottamisesta. Pikemminkin tarvitsemme yhteistä keskustelua siitä, mitä retriitillä tarkoitetaan ja millaisia odotuksia tämä nimitys herättää.
Moninaisuus tarvitsee myös selkeyttä
Suomalainen retriittikenttä on tänä päivänä monipuolinen, mutta myös hajanainen.
Retriittejä järjestävät seurakunnat, kristilliset järjestöt, retriittikeskukset, yhdistykset, yksittäiset ohjaajat, yrittäjät ja monet muut toimijat. Tarjontaa löytyy erilaisilta verkkosivuilta, tapahtumakalentereista ja sosiaalisesta mediasta.
Kaikilla toimijoilla on omat verkostonsa ja tapansa tavoittaa osallistujia.
Retriitistä kiinnostuneen näkökulmasta tämä voi tehdä sopivan vaihtoehdon löytämisestä yllättävän vaikeaa. Ihminen ei välttämättä edes tiedä, millaisia retriittejä Suomessa järjestetään tai mistä niitä kannattaisi etsiä.
Myös retriittien kuvaukset vaihtelevat suuresti. Joskus ohjelmasta, ohjaajien taustasta tai retriitin katsomuksellisesta viitekehyksestä on vaikea saada selkeää käsitystä.
Juuri tässä näemme tarpeen retriittikentän kokoamiselle.
Retriitit Suomessa – yhteinen paikka erilaisille retriiteille
Retriitit Suomessa -sivusto on syntynyt ajatuksesta, että suomalainen retriittikulttuuri tarvitsee yhteisen, helposti lähestyttävän paikan.
Haluamme koota yhteen Suomessa järjestettäviä retriittejä ja auttaa ihmisiä löytämään niiden joukosta itselleen sopivia vaihtoehtoja.
Tämä tarkoittaa myös erilaisten retriittiperinteiden tunnistamista ja kunnioittamista.
Kristillinen hiljaisuuden retriitti on oma, pitkään kehittynyt hengellisen elämän muotonsa. Sen sisältöä, tarkoitusta ja erityispiirteitä on tärkeää vaalia. Samaan aikaan suomalaisella retriittikentällä toimii monia muita perinteitä ja suuntauksia, joilla on omat lähtökohtansa.
Emme ajattele, että kaikkien retriittien pitäisi olla samanlaisia tai että niiden erilaiset katsomukselliset taustat pitäisi häivyttää.
Päinvastoin. Mitä moninaisemmaksi kenttä kasvaa, sitä tärkeämpää on tehdä nämä erot näkyviksi.
Kristillistä retriittiä etsivän pitäisi voida löytää kristillinen retriitti. Katsomuksellisesti sitoutumatonta joogaretriittiä etsivän pitäisi voida löytää sellainen. Ja ihmisen, joka vasta tutustuu retriittien maailmaan, pitäisi voida ymmärtää, millaisia mahdollisuuksia on tarjolla.
Yhteinen sivusto ei tarkoita yhteistä katsomusta. Se tarkoittaa yhteistä paikkaa, jossa erilaiset retriittimuodot voivat tulla näkyviksi omista lähtökohdistaan.
Kohti selkeämpää retriittikulttuuria
Retriittien lisääntyminen kertoo siitä, että ihmisillä on tarve pysähtyä, hiljentyä ja ottaa etäisyyttä arjen vaatimuksiin. Se, mitä kukin pysähtymiseltä etsii, voi olla hyvin erilaista.
Yhdelle retriitti on mahdollisuus syventää suhdettaan Jumalaan. Toiselle se on paikka kohdata itsensä, levätä tai tarkastella omaa elämäntilannettaan. Kolmannelle se voi olla ensimmäinen kokemus siitä, miltä tuntuu viettää kokonainen viikonloppu ilman jatkuvaa kiirettä.
Retriitit Suomessa haluaa olla mukana kehittämässä retriittikulttuuria, jossa moninaisuus ja selkeys kulkevat rinnakkain.
Ajattelemme, että retriittitoiminnan kehittyminen hyötyisi avoimemmasta yhteistyöstä, yhteisestä keskustelusta ja siitä, että retriittien sisällöistä, tavoitteista ja ohjaajien osaamisesta kerrottaisiin mahdollisimman selkeästi.
Tavoitteemme on vähitellen koota yhteen paitsi retriittitarjontaa, myös tietoa retriittien erilaisista perinteistä ja toimintatavoista.
Samalla haluamme rohkaista keskusteluun siitä, millainen retriitti on ja mitä osallistujan tulisi voida siltä odottaa.
Suomalaisella retriittikulttuurilla on arvokas historia. Nyt se elää uudenlaista vaihetta, jossa perinteiset ja uudet retriittimuodot kohtaavat.
Ehkä seuraava tärkeä askel on oppia hahmottamaan tätä kokonaisuutta paremmin.
Sillä vaikka retriittien muodot voivat olla hyvin erilaisia, niiden taustalta löytyy usein jotakin yhteistä: ihmisen tarve löytää elämäänsä tilaa, syvyyttä ja rauhaa.
